Blogi on jäänyt viime kuukausina vähemmälle huomiolle, kun elämä täällä Riossa on asettunut uomiinsa. Päivittäin ei enää olekaan tarvinnut ihmetellä brassien omituisia tapoja; kaikki on alkanut tuntua jotenkin tutulta ja turvalliselta. Mutta hengähdystauko ei kestänyt kauan, sillä edessä on kahden vuoden jälkeen paluu Suomeen ja Tampereelle. Ja luultavasti edessä on myös paluumuuttajan kulttuurishokki sopeutumisvaikeuksineen. Elämä muodostuu lukemattomista arkipäiväisistä asioista, joita ei tule ajatelleeksi ennen kuin niitä ei enää ole, tai kun ne näyttävät, tuntuvat tai kuulostavat erilaisilta. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että on ihana taas tarttua suomalaisen arjen peruspalikoihin, joita on jo ehtinytkin kaivata. Mutta luultavasti ensimmäisten viikkojen aikana kaipuu kääntyy tännepäin vaikka seuraavanlaisten ihanuuksien muodossa: 

·         Bensa-asemalle on ihana hurauttaa, kun joku tankkaa autosi, pesee lasit, tarkistaa öljyt ja vedet ja hoitaa maksupolitiikan samalla, kun sinä itse vain istuskelet autossa (tosin pankkikorttia ei kannata kaverin käsiin luovuttaa – siitä saattaa olla nopeasti liikkeellä montakin kopiota)! Ja kivaa on tietty myös, että tankkaus ei aiheuta suurta lovea kukkaroon (ellet sitten luovuttanut sitä pankkikorttiasi)...

·         Pyykissä tuntuu pyörivän vaan toppeja ja shortseja vuoden ympäri. Sukkahousut ja lapaset ovat täyttä utopiaa, ja kengiksikin kelpaavat varvastossut oli aika tai paikka mikä tahansa! Ilmasto on tosiaan huippuihana:  aurinkoa, valoa ja lämpöä! Mutta toisaalta – vuodenajat puuttuvat!

·         Perheen kaikilla jäsenillä on oma kylpyhuone!! Aamulla kouluun ja töihin lähtö sujuu kuin tanssi, kun kenenkään ei tarvitse kolkutella vessan oven takana!

·         Erilaiset palvelut eivät käytännössä maksa mitään. Voit oikeasti pyytää kotiisi remonttireiskan, käyttää kotiapulaista, ajaa hurauttaa silloin tällöin taksilla tai korjauttaa fillarisi jollain pajalla. Kaikkea ei tarvitse eikä ole tarkoitus tehdä itse!! Ja oikeastaan voit samalla olla tyytyväinen, kun tarjoat paikallisille työtä ja toimeentuloa. No, tuo kustannustaso tai toisaalta ostovoima on ehkä sellainen isompikin arjen palikka, joka tulee puhututtamaan vielä pitkään. Yksityiskohtana  mainittakoon mm. nuorison elokuvaliput, jotka koululaiskorttia vilauttamalla maksavat  täällä arkena alle kaksi euroa ja viikonloppuna vähän yli! Mitäköhän yksi elokuvareissu maksaa nykyään Suomessa lauantai-iltana?

·         Raikkaat, tuoreet, eksoottiset hedelmät ovat olleet viikonloppuaamiaistemme kohokohta (kun vielä joku pilkkoisi ne puolestasi..) Erityisesti vesimelonia, ananasta ja mangoa tulee ikävä. Ja papaijaa ja passionhedelmää ja.. Meidän pihassa itse asiassa kasvaa kolme viimeistä, kuten myös banaanipuu ja kookospalmuja!

·         Maisema on hieno; merta, hiekkarantaa, vuoria ja sademetsää. Tällaisten näkymien ympäröimänä ei meidän perhe varmaan koskaan enää tule asumaan!

·         Ravintoloita ei voi jättää mainitsematta. Erityisesti grillipaikat on ihania ja liha hyvää - ja halpaa! Samoin olemme jääneet koukkuun japanilaiseen ruokaan, mitä saa täällä syödä buffet-pöydästä niin paljon kuin jaksaa 10-15 eurolla!! Täkäläiseksi ravintolaksi kallis, mutta jälleen: mitä sushi maksaa Suomessa??

·         Ruoasta puheen ollen täytyy myös hehkuttaa meidän omaa grillipaikkaa, missä perheen isäntä on varsinkin viimeisinä viikonloppuina grillannut lähes yksinomaan naudan lihaa – ja ehkä välissä vähän jättikatkarapuja! Grilli-setappi lähtee ajatusten tasolla myös Suomeen eli kun Suomen talomme remontti etenee piharakennukseen saakka, mallia on tarkoitus ottaa täältä! Pihasta täytyy tietysti nostaa esiin myös oma uima-allas, jota meillä myöskään ei varmaan koskaan enää tule olemaan. Sen sijaan sen ylläpitoa ei tule ikävä..

·         Juomapuolelta ei tarvitse mainita kuin yksi drinkki, joka on ylitse muiden: caipirinha! Toki limeä, cachacaa, jäitä ja sokeria saa myös Suomesta, mutta ei samanlaisia – eikä samaan hintaan. Ja ehkä aito caipirinha vaatii myös aidon ympäristönJ

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Saapa nähdä ovatko yllämainitut asiat niitä, joita ensimmäiseksi tulee ikävä. Vai onko jotain muuta, huomaamatonta, niin arkista ja tavallista, ettei se enää tule edes mieleen? Kaikki ihanat ihmiset ja ystävät ovat tietysti suurin ikävöinnin kohde, mutta se on osa tätä muuttajan elämää. Pala sydäntä tännekin meiltä jokaiselta jää!