Muutaman kuukauden prepaid-liittymää käytettyäni päätimme siirtyä postpaidiin. (Kirj. huom. Jos joku varttuneempi lukija ei tiedä mistä tässä on kyse: matkapuhelimen liittymän tyypistä eli siitä ladataanko puhelimeen puheaikaa etukäteen - PRE - vai maksetaanko puhutut puhelut laskulla jälkikäteen - POST-) Vaihdon syy on sama kuin yleensä Suomessakin - postpaidilla soittaminen on helpompaa ja halvempaa. Ja samalla jotenkin turvallisen tuntuista, kun perheen äidillä ei loppuisi saldo hätätilanteessa kesken..Siispä operaattorin, TIMmin, myymälään.

Vaihe 1. "Haluaisin ostaa postpaid -liittymän..." Myyjä tiedustelee kaiken maailman papereita ja dokumentteja, jolloin tajuan, etteihän minulla ole OMISSA nimissäni tässä maassa mitään. Ei pankkitiliä, ei pankkikorttia, ei laskuja, ei tuloja, ei menoja, ei omaisuutta, ei velkaa..Minähän olen vain vaimo ja kotiäiti. Täällä kaupassahan pitää olla tietysti mies mukana! (Olin tämän tietysti jo monta kertaa kuullut, mutta jotenkin sitä on suomalaisnaisen niiiiiiiin vaikea sisäistää ;)

Vaihe 2. Muutaman viikon kuluttua edellisestä käynnistä saamme järjestettyä miehen ruokatunnin aikaan lounastreffit, jolloin päätämme samalla käydä hankkimassa liittymän. "Haluaisimme ostaa postpaid -liittymän..." Kaikenlaisia papereita ja dokumentteja lompsasta löytyy, mutta ainoa mitä tällä kertaa kaivataan on mikä tahansa lasku, josta löytyy miehen nimi ja paikallinen kotiosoite - ainoa oikea (paikallisten myyjien mukaan) tapa todistaa, että sinulla on osoite tässä maassa. Ja kun laskupinoa ei tullut mukaan - eipä onnistu liittymän hankkiminen! Muutama kirosana ja sitten lounaalle.

Vaihe 3. Päätämme helpottaa lähestymistapaamme, ja mies siirtyy yksinvaltaisesti hoitamaan asiaa. Ihan kun sillä ei olisi muuta tekemistä... No taas muutaman viikon kuluttua episodi saman operaattorin myymälässä: "Haluaisin ostaa postpaid -liittymän..." Tähän vastataan tiskin takaa:  "Onko teillä passi mukana?" Koska emme missään vaiheessa ole kuljettaneet täällä passejamme mukana,vaan pelkästään passin kopioita, ojentaa mieheni kopion myyjälle. Ei kelpaa. Tällä kertaa liittymän aukaisemiseen tarvitaan alkuperäinen passi! (Tietysti tässä vaiheessa tulee mieleeni, että olisivathan he ehkä voineet jo pari kuukautta aiemmin kertoa, mitä kaikkea liittymän shoppailussa tarvitaan...)

Vaihe 4. Kierrosten kuumentuessa ja prepaidin saldon tippuessa, ei kulu kuin muutama päivä edellisestä keikasta, kun mies pakkaa aamulla salkkuun kaikki mahdolliset dokumentit, laskut ja passin, ja lupaa pääsiäisloman kunniaksi lähteä töistä vähän aikaisemmin, jotta ehtii hakea mulle liittymän.."Haluaisin ostaa postpaid -liittymän..." "CPF - olkaa hyvä." (CPF on vähän niinkuin sos.turvatunnus Suomessa, eli se on kaikilla, ja se on jonkun sortin tunniste.Tosin täällä sen myöntää valtiovarainministeriötä vastaava valtion virasto - luulen -ja siksipä sitä tarvitaan suurempia hankintoja tehtäessä eli sitä kautta pystytään seuraamaan jollain tasolla myös ihmisten rahaliikennettä ja esim. maksuvaikeuksia..) Miehellä - onneksi - on CPF-kortti, mutta tämäpä ei riitä!!! Ko. CPF-numerolla ei ole tarpeeksi "maksuliikennettä", joten operaattori ei voi tietää, onko miehellä maksukykyä... Mies kyllä selittää, että useampia kodinkonehankintoja on tullut tehtyä, ja CPF-korttia vilautettua, jolloin selviää, että luottokortilla tehdyt ostot eivät rekisteröidy kortille.... Eli ei tipu liittymää. Ja tillä tipuli ja pitte perään (kuten meidän perheen lentävä lause kuului joskus aikoinaan, kun ässä oli hakusassa..) Jokainen voi kuvitella, miten kiivaat on tunnelmat kiirastorstain ruuhkassa...

Tällä hetkellä prepaidin saldo on R$12,47 eli n. 5 euroa - pitänee pikku hiljaa tyytyä kotirouvan osaansa ja käydä ostamassa ja aktivoimassa seuraava prepaid -kortti...