Tulipa ensimmäistä kertaa käytyä sairaalassa täällä Riossa, vierailijana tosin. Ystäväpariskunnalle (suomalaiselle) syntyi ensimmäinen lapsi ja sitä ihmettä piti lähteä kaverin kanssa ihan sairaalaan asti katsomaan. Täällä tyypillisesti sairaalaankin tuppautuu puoli sukua, joten kummoisia vierailuaikoja tai muita vierailuja koskevia määräyksiä ei ole. Tosin vierailijan piti ilmoittautua ja todistaa henkilöllisyytensä alakerran vastaanotossa, missä samalla otettiin kuva jokaisesta. Eli ihan kuka tahansa ei onneksi sisään olisi päässyt.

Sillä välin kun siirryimme hissillä kuudenteen kerrokseen, oli tulostamme ilmoitettu tuoreelle äidille ja isälle. Eikä pelkästään ilmoitettu - äiti oli käyty ehostamassa vierailijoita varten. Nopea, kevyt arkimeikki! Eka kommenttimme olikin, että "säähän näytät niin pirteeltä ja hyvinvoivalta ja levänneeltä"... minkä perään ystävä kertoi yllättävästä meikkausoperaatiosta ;) Siinä sitten kun hetken istuskelimme ja ihalimme vauvaa, kävi huoneen ovella myös manikyristi tarjoamassa palvelujaan! Oli kuulemma käynyt jo monta kertaa - eka kerran itse asiassa heti synnytystä seuraavana aamuna! Vierailumme aikana hän ymmärsi lopulta jättää manikyyrit sikseen, mutta illemmalla oli kuulemma taas ollut ovella. Tuolloin ei ystävä enää kehdannut kieltäytyä, ja niin oli manikyyrikin tehty!! First things first...

Muutoinkin huoneessa tuntui ramppaavan vähän väliä henkilökuntaa toimittamassa mitä erilaisimpia asioita. Yksi tuli hakemaan likaisia astioita, toinen kävi tyhjentämässä roskikset, kolmas halusi palautetta ruokahuollosta, neljäs toi vettä, viides halusi siivota, kuudes viedä äidin kylpyyn, seitsemäs viedä vauvan kylpyyn, kahdeksas toi ruokaa, yhdeksäs haki astiat... ja kymmenes oli lastenlääkäri! Ai niin ja muutamassa välissä kävi vielä se manikyristi :) Siis kyllähän Suomessakin aika rauhatonta usein sairaalassa on, mutta lähinnä siitä syystä, että hoitajat ja lääkärit tekevät työtään. Mutta tällä reissulla silmiin pistävää oli, että huoneessa ramppasi kaiken maailman porukkaa, vaan ei varsinaisesti hoitohenkilökuntaa. Sama rumba kuulemma jatkui yötä päivää.. Ja tyypillisesti työntekijät vaihtuivat koko ajan, eli kylpyä saattoi tulla tarjoamaan kaksi eri henkilöä peräkkäin, tai päivän ruokalistaa saatettiin tulla kertomaan/hyväksyttämään useamman henkilön voimin yhden aamun aikana! Ja kaikki tämä kun tapahtuu portugalin kielellä, eka vauvan syntymän jälkeisinä päivinä - aika uuvuttavaa. No sairaalasta ei "onneksi" tarvinnut kerjätä lupaa päästä kotiin - ensisynnyttäjä olisi haluttu lähettää kotiin 48 tuntia keisarinleikkauksen jälkeen!! Ystävä "anoi" lääkäriltä 12 tuntia eli yhden yön lisäaikaa, mutta sitten haluttiin jo kovasti saada huone uuteen käyttöön!

No, vauvan elämä on alkanut onnellisesti ja äitikin on vielä tolpillaan. Uusia vauvatarinoita saattaa kuitenkin vielä blogiinikin eksyä, sen verran erilaisia ovat vauvan hoito-ohjeet ja lääkärin ote täällä päin maailmaa. Kyllä Suomen neuvolajärjestelmälle ja ihanille terveydenhoitajille tulee taas ajatuksissaan nostettua hattua - se systeemi kun täältä puuttuu kokonaan. Lääkäri antaa neuvontaa (teoriassa) kaikkiin kysymyksiin imetyksestä pyllyn rasvaukseen. Ja laskuttaa varmaan kunnon taksalla..