Joku aika sitten lapsilla oli pieni huoli, löytyykö täältä päin ollenkaan pääsiäismunia vai pitäisikö niitä tilata Suomesta. No hyvissä ajoin ennen pääsiäistä saatoimme kaupoissa huomata, että huoli oli turha. Kaupat on TÄYNNÄ pääsiäismunia, JÄTTIMÄISIÄ sellaisia. Kaikki on pakattu värikkäisiin foliopapereihin ja ne roikkuvat katosta ja erilaisista hökötyksistä ympäri kauppoja. Suurimman osan ostosmatkastasi käveletkin näinä päivinä "pääsiäismunatunnelissa" yrittäen epätoivoisesti löytää ulos. Häkellyttävää, oikeesti. Palmusunnuntaina lapset saivat pääsiäismunat, pienimmät mitä löysin (à 120g). Ehkä pääsiäisenä pitää ostaa toiset, mutta ne kestääkin sitten seuraavaan pääsiäiseen..

Pienin lapsista innostui myös paikallisen suomi-kerhon myötä virpomisesta ja virpomisvitsoista, vaikka pajujen sijaan pitikin nykiä erilaisia oksia oman pihan pensaista. Virpomisen kohteena oli toinen suomalais-perhe samalla kadulla, ja paluumatkalla tietty myös oma koti. Tapahtuman "tuotto" ei ollut ihan samaa luokkaa kuin Suomessa, missä se itse asiassa muutamana viime vuotena alkoi jo mun mielestä hipoa älyttömyyksiä. Vähän niinkuin nuo pääsiäismunat täällä.

Muilta osin brasilialaiset pääsiäisperinteet eivät ole hyökänneet vastaan samalla tavoin kuin joulu. Koristelu ja koristeiden myynti on marginaalista ja pyhät lyhyemmät, sillä toista pääsiäispäivää ei vietetä eikä se näin ollen myöskään ole vapaapäivä. Toisin kuin luulin varatessani majoituksen viikonloppureissullemme maanantaihin saakka... Kansainvälinen koulu tosin pitää vapaata, ja järjestää myös pientä "amerikkalaistyyppistä" pääsiäisajan ohjelmaa kuten "Easter egg hunt": Koulun alueelle piilotetaan 800 muovimunaa, joita ala-asteen oppilaat sitten etsivät. Ensin luulin että kyseessä on suklaamunat, ja näin jo sieluni silmin, miltä koulun piha ja lasten kädet tässä helteessä näyttäisivät 800 sulaneen suklaamunan jälkeen... 

Suklaasta puheenollen - taas täytyy todeta, että Fazerin sinistä ei mikään voita eli tästä(kään) maasta ei löydy suklaata, mikä päihittäisi perinteisen Fazerin sinisen. Suomen reissuilta tänne tuodut levyt ovatkin arvokasta tavaraa, ja ainakin meidän perheessä joka pala lasketaan tarkkaan. Viime päivinä koko perhe on kiertänyt jääkaappia kuin kissat kuumaa puuroa, koska viimeinen laatikollinen Sinisiä konvehteja houkuttelee puoleensa. Saa nähdä miten kauan kestämme panttaamista.... meidän perheen tuntien emme luultavasti enää kovin montaa päivää... tai tuntia...