Viime viikonloppuna kävi sitten meidänkin perhe sambakarnevaaleja ihmettelemässä. Pienin lapsista jäi naapuriin hoitoon, mutta nuoriso oli mukana. Ja olihan siinä tosissaan ihmettelemistä! Valtava väkimäärä, valtavia kulkuerakennelmia, valtava kokonaisuus.

Ihmettely alkoi jo metrossa, millä matkusti myös osa sambaajista mitä merkillisemmissä asuissa. Osuimme metrolla ensin väärälle puolelle sambadromoa (sambakatu, jossa kulkue etenee), ja kierto omaan katsomoon kesti varmaan lähes tunnin. Matkalla näimme sambakouluja valmistautumassa esiintymiseen, sekä jos jonkin sortin yksityisyrittäjää myymässä melkein mitä vaan. Tunnelma oli tiivis ja eläväinen siis jo varsinaisen pääareenan ulkopuolella. Myös mustan pörssin lippukauppiaita oli liikkeellä, joskin näytti siltä, että osa heistä myi vain puolikkaita lippuja! Jokainen lippu, tai oikeastaan kaulassa roikkuva "sambapassi", sisälsi nimittäin kaksi korttia, jotka molemmat piti olla mukana sisään päästäkseen. Jos tätä ei olisi tiennyt, ja olisi hairahtunut ostamaan "vain puolet lipusta", olisi auttamatta tullut huijatuksi. No, onneksi meillä oli liput hankittuna jo ennalta!

Varsinaiseen katsomoon päästyä väentungos oli valtava, ja itse olimme auttamattomasti myöhässä saalistaaksemme hyvät istumapaikat... Paraatissa oli kuusi parasta sambakoulua, ja kun jokaiselle koululla oli 80 minuuttia aikaa omaan kulkueeseen, ei kyse ollut mistään nopeasta pikku keikasta. Itse asiassa meiltä jäi ensimmäinen ja viimeinen koulu näkemättä, ja silti vietimme katsomossa yli 6 tuntia - pääasiassa seisten! No kaikki oli ehdottomasti näkemisen arvoista! Itse asiassa ekan koulun ajan ainakin minä olin täysin mykistynyt - niin uskomattomia asuja, vaunuja, rakennelmia ja tanssijoita! Seuraavien aikana tuli jo katseltua vähän ympärillekin.. Käsiohjelmasta tavasimme kunkin sambakoulun teeman, ja joidenkin koulujen biisejä kykenimme jopa laulamaan yhdessä kymmentuhatpäisen yleisön kanssa.

Eri kouluilla oli paljon eri sambaryhmiä, joista kaikki eivät itse asiassa olleet läheskään ammattimaisia. Mutta siitä huolimatta värikkäät, yhtenäiset asusteet ja joukon määrä teki jokaisesta esityksestä näyttävän. Ihan tällainen tavallinen pulliainenkin voisi siis kouluun liittyä, ja kun kotimatkalla metrossa haastattelimme yhtä "tavallista pulliaista" hän kertoi aloittaneensa harjoittelun koululla lokakuussa, ja maksaneensa osallistumisesta (asusta) n. 800 realia (n. 300 euroa). Ja kokemus kuulemma kannatti!

No toisessa laidassa ovat sitten nämä ammattilaistanssijat, joiden tanssi on uskomatonta katsottavaa. Miten kenenkään lantio voi liikkua niin nopeaa tahtia?? Ja joukossa on sekä miehiä että naisia, monen ikäisiä. Itse asiassa yhden koulun "päätanssija" (tai yksi niistä) oli kuulemma 67-vuotias! Sambakouluilla on päätoimista henkilöstöä töissä vuoden ympäri, ne pyörittävät paitsi omia klubejaan, myös kouluja, päiväkoteja, liikeyrityksiä ja epäilyjen mukaan, valitettavasti, myös huumebisnestä. Ihmetystä meissäkin toki herätti kysymys, mitä tämä kaikki maksaa?!??! Ja kuka sen maksaa!?!? 

Summa summarum: Taas yksi mahtava "once in a lifetime -kokemus" takataskussa meillä jokaisella!

Muutamia kuvia reissultamme osoitteessa www.timppa1966.spaces.live.com. Sieltä löytyy muutenkin kuvia perheemme reissuilta, itse kun en ole saanut niitä tänne liiteltyä pelkkää laiskuuttani.