Blogi on jäänyt viime kuukausina vähemmälle huomiolle, kun elämä täällä Riossa on asettunut uomiinsa. Päivittäin ei enää olekaan tarvinnut ihmetellä brassien omituisia tapoja; kaikki on alkanut tuntua jotenkin tutulta ja turvalliselta. Mutta hengähdystauko ei kestänyt kauan, sillä edessä on kahden vuoden jälkeen paluu Suomeen ja Tampereelle. Ja luultavasti edessä on myös paluumuuttajan kulttuurishokki sopeutumisvaikeuksineen. Elämä muodostuu lukemattomista arkipäiväisistä asioista, joita ei tule ajatelleeksi ennen kuin niitä ei enää ole, tai kun ne näyttävät, tuntuvat tai kuulostavat erilaisilta. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että on ihana taas tarttua suomalaisen arjen peruspalikoihin, joita on jo ehtinytkin kaivata. Mutta luultavasti ensimmäisten viikkojen aikana kaipuu kääntyy tännepäin vaikka seuraavanlaisten ihanuuksien muodossa: 

·         Bensa-asemalle on ihana hurauttaa, kun joku tankkaa autosi, pesee lasit, tarkistaa öljyt ja vedet ja hoitaa maksupolitiikan samalla, kun sinä itse vain istuskelet autossa (tosin pankkikorttia ei kannata kaverin käsiin luovuttaa – siitä saattaa olla nopeasti liikkeellä montakin kopiota)! Ja kivaa on tietty myös, että tankkaus ei aiheuta suurta lovea kukkaroon (ellet sitten luovuttanut sitä pankkikorttiasi)...

·         Pyykissä tuntuu pyörivän vaan toppeja ja shortseja vuoden ympäri. Sukkahousut ja lapaset ovat täyttä utopiaa, ja kengiksikin kelpaavat varvastossut oli aika tai paikka mikä tahansa! Ilmasto on tosiaan huippuihana:  aurinkoa, valoa ja lämpöä! Mutta toisaalta – vuodenajat puuttuvat!

·         Perheen kaikilla jäsenillä on oma kylpyhuone!! Aamulla kouluun ja töihin lähtö sujuu kuin tanssi, kun kenenkään ei tarvitse kolkutella vessan oven takana!

·         Erilaiset palvelut eivät käytännössä maksa mitään. Voit oikeasti pyytää kotiisi remonttireiskan, käyttää kotiapulaista, ajaa hurauttaa silloin tällöin taksilla tai korjauttaa fillarisi jollain pajalla. Kaikkea ei tarvitse eikä ole tarkoitus tehdä itse!! Ja oikeastaan voit samalla olla tyytyväinen, kun tarjoat paikallisille työtä ja toimeentuloa. No, tuo kustannustaso tai toisaalta ostovoima on ehkä sellainen isompikin arjen palikka, joka tulee puhututtamaan vielä pitkään. Yksityiskohtana  mainittakoon mm. nuorison elokuvaliput, jotka koululaiskorttia vilauttamalla maksavat  täällä arkena alle kaksi euroa ja viikonloppuna vähän yli! Mitäköhän yksi elokuvareissu maksaa nykyään Suomessa lauantai-iltana?

·         Raikkaat, tuoreet, eksoottiset hedelmät ovat olleet viikonloppuaamiaistemme kohokohta (kun vielä joku pilkkoisi ne puolestasi..) Erityisesti vesimelonia, ananasta ja mangoa tulee ikävä. Ja papaijaa ja passionhedelmää ja.. Meidän pihassa itse asiassa kasvaa kolme viimeistä, kuten myös banaanipuu ja kookospalmuja!

·         Maisema on hieno; merta, hiekkarantaa, vuoria ja sademetsää. Tällaisten näkymien ympäröimänä ei meidän perhe varmaan koskaan enää tule asumaan!

·         Ravintoloita ei voi jättää mainitsematta. Erityisesti grillipaikat on ihania ja liha hyvää - ja halpaa! Samoin olemme jääneet koukkuun japanilaiseen ruokaan, mitä saa täällä syödä buffet-pöydästä niin paljon kuin jaksaa 10-15 eurolla!! Täkäläiseksi ravintolaksi kallis, mutta jälleen: mitä sushi maksaa Suomessa??

·         Ruoasta puheen ollen täytyy myös hehkuttaa meidän omaa grillipaikkaa, missä perheen isäntä on varsinkin viimeisinä viikonloppuina grillannut lähes yksinomaan naudan lihaa – ja ehkä välissä vähän jättikatkarapuja! Grilli-setappi lähtee ajatusten tasolla myös Suomeen eli kun Suomen talomme remontti etenee piharakennukseen saakka, mallia on tarkoitus ottaa täältä! Pihasta täytyy tietysti nostaa esiin myös oma uima-allas, jota meillä myöskään ei varmaan koskaan enää tule olemaan. Sen sijaan sen ylläpitoa ei tule ikävä..

·         Juomapuolelta ei tarvitse mainita kuin yksi drinkki, joka on ylitse muiden: caipirinha! Toki limeä, cachacaa, jäitä ja sokeria saa myös Suomesta, mutta ei samanlaisia – eikä samaan hintaan. Ja ehkä aito caipirinha vaatii myös aidon ympäristönJ

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Saapa nähdä ovatko yllämainitut asiat niitä, joita ensimmäiseksi tulee ikävä. Vai onko jotain muuta, huomaamatonta, niin arkista ja tavallista, ettei se enää tule edes mieleen? Kaikki ihanat ihmiset ja ystävät ovat tietysti suurin ikävöinnin kohde, mutta se on osa tätä muuttajan elämää. Pala sydäntä tännekin meiltä jokaiselta jää!

Suomenkin mediaan näytti jo yltäneen uutinen Rion dengue-epidemiasta, eikä syyttä.Tämän aamun lehti, kertoo että vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana sairastuneita on jo noin 35 000. Kuolleiden määrä vaihtelee 60-110 välillä riippuen kertojasta. Uusia, väliaikaisia sairaaloita pistetään pystyyn "suur-Rion alueelle" ja kaikki sairaalat on määrätty toimimaan 24/7 periaatteella. No, se ei kyllä toteudu, sillä henkilökunnasta on valtava pula. Päivittäin lehdessä näytetään jonoja sairaaloiden ja terveysasemien edessä ja kerrotaan ennätyksellisistä jonotusajoista tyyliin 28 tuntia..

Dengue-kuumetta levittävät tiettyyn lajiin kuuluvat moskiitot, jotka munivat erityisesti "seisovaan veteen" ja lisääntyvät näin olleen erityisesti hoitamattomilla alueilla. Näin ollen meidän asuinalueemme on suht turvallinen ympäristö. Tosin kukaan täällä ei voi ajatella olevansa täysin turvassa, sillä imettyään infektoitunutta verta, moskiitto jatkaa matkaansa ja levittää sairautta eteenpäin. Yksi moskiitto voi hetkessä tartuttaa jopa 300 ihmistä, pienellä alueella tosin. Nämä moskiitot ovat siis täysin toista kuin suomalaiset perinteiset verenimijät, joille riittää yksi annos ;)

Sekä lehdet, televisio että katukuvassa näkyvät mainokset valistavat ihmisiä korostaen erityisesti kahta asiaa: ensinnäkin moskiittojen leviäminen pitää estää poistamalla omasta pihapiiristä kaikki sellaiset astiat tms., jotka keräävät vettä, ja joihin vesi jää sateen jälkeen seisomaan (onneksi meidän katolle vesi ei jää seisomaan, vaan tulee suoraan läpi!) ja toiseksi, ihmisten pitää suojautua moskiitoilta pukeutumalla pitkiin housuihin, sukkiin, umpikenkiin sekä suihkuttamalla itseensä hyttysmyrkkyä. No voitte vaan kuvitella, miltä tuo jälkimmäinen ohje täällä 30 asteen lämmössä tuntuu.. vaikka toki yritämme mekin sitä noudattaa. Lisäksi asuinalueilla myrkytyksiä on lisätty niin, että meidänkin kadulla menee lähes joka päivä myrkytysauto jättäen jälkeensä todellisen "myrkkypilven" - enkä epäile yhtään etteikö moskiitto tuosta myrkystä pökertyisi, sen verran voimakasta se on. Ollaan muutaman kerran saatu muuten myrkkypilvi päällemme nautiskellessamme pizzaa meidän condon pizzerian terassilla - onpa tullut otettua samalla siis sisäinenkin myrkytys!

No suurin ongelma epidemian hallitsemisessa on tietysti Rion valtava koko. Jos pelkästään kaksi miljoonaa ihmistä asuu slummeissa, jotka ovat täynnä avoimia vesiastioita, tyhjiä purkkeja ja purnukoita, notkollaan olevia kattoja ja vanhoja autonrämiä - miten ihmeessä moskiittojen leviäminen voidaan pysäyttää?? Eipä silti, että "paremmalla väkelläkään" olisi puhtaat paperit asian suhteen: 20% condoissa asuvista ei avaa porttia terveystarkastajalle tai moskiittomyrkyttäjällä luultavasti ajatellen "ei ole meidän ongelma". Mutta kun piha on istutetty täyteen vettä herkästi kerääviä bromelia-kasveja - saattaapa ollakin! Epidemia toistuu muutaman vuoden välein, aina edellistä pahempana. Tuo tilasto saattaa tosin kertoa myös siitä, että koska ensimmäinen dengue-tartunta ohitetaan usein lievänä kuumeena ja päänsärkynä ja saattaa näin ollen jäädä diagnosoimatta, on seuraavana vuonna moninkertainen määrä potentiaalisia toiseen kertaan (eri dengue -tyyppiin) sairastuvia, joille tartunta saattaa olla jo vakavampi.

Nyt Rio siis odottaa paitsi "hätäapuhenkilökuntaa" muista osavaltioita, myös kylmää ja kuivaa syksyä. Moskiitot nimittäin tykkäävät kesäkeleistä; helteestä ja rankkasateista. Mutta samalla Rio odottaa kauhulla seuraavaa epidemiaa vuoden tai parin päästä.. Toivoa vain täytyy että, ennaltaehkäisy- ja myrkytyskoneisto saadaan hieman parempaan iskuun siihen mennessä - ja ettei toimeen ryhdytä vasta sitten, kun ..piiiip... on jo housuissa.

Niin, säästähän pitää puhua aina tai ainakin vähintään joka toisessa tekstissä. Nimenomaan vertailu Rion ja Suomen välillä on herkullinen aihe..

No nyt on kyllä ihan pakko kirjoittaa, kun hiki virtaa päivästä toiseen, paitoja kuluu, ja öisin ilmastointilaitteet hurraa makkareissa. Täällä on siis kuuma - niin kuuma, että räntäsadekin olisi parempi!Tai siltä se ainakin taas tuntui, ennen kuin kuuntelin ystäväni kertomusta Suomen lomasta helmikuussa...

Ystävällä on 4 ja 1,5 -vuotiaat lapset, ja tavoitteena on käyttää lapsia vähintään kerran talvessa Suomen talvista menoa ihmettelemässä. Totuus on tietysti se, että tuon ikäiset lapset eivät oikeesti muista tai ymmärrä, mitä tarkoittaa talvipukeutuminen tai miksei ulos voi juosta paljasjaloin tai pelkässä vaipassa.. Niinpä pihareissut olivat varsinkin alkulomasta olleet kuulemma aika tuskaisia - itse asiassa pienempi ei ollut viihtynyt lumen/rännän keskellä ollenkaan - topattuna haalareihin ja saappaisiin, käsissä kurahanskat, joissa peukalo ei löytänyt oikeeta paikkaa... Ja kun kupsahti - eihän sieltä päässyt edes itse ylös! Muutaman päivän ystävä oli hoidellut myös siskonsa pieniä lapsia ja iltapäivällä, toista kertaa ulos lähdettäessä (koska Suomessahan kaikki lapset ulkoilevat vähintään kaksi kertaa päivässä!), viidensiä kurahousuja jalkaan vedettäessä oli kuulemma tullut mieleen, että "miksi ihmeessä emme voisi kaikki istua sohvalle katselemaan Muumeja?? Ulosmeno on niin hele... hankalaa."

Ja totta. Kun perhe palasi lomalta, ja eka kertaa nähtiin, pienempi pojista juoksi iloisena pelkässä vaipassa pitkin pihaa ja isompi leikki kaveriporukassa shortseissa, T-paidassa ja paljain jaloin, niin kuin muutkin tietty. Jos tämä on mahdollista n. 11 kk vuodessa - ehkä Suomen talvi ei aina täysillä innosta, ei ainakaan niitä lapsia joille talvipukeutuminen ja talviharrastukset ovat vieraita. Lumesta ja talvesta on ihana haaveilla, mutta kun sen keskelle täältä hyppää, glamouri katoaa hyvin nopeasti. Vähän niin kuin tästä Rion ikuisesta ihanasta kesästäkin :)

Täällä Riossa, kuten kai kaikkialla, lisääntyvät erilaiset valvontakamerat kovaa vauhtia. Ajat sitten autolla sisään asuinalueen porista, seisot kerrostalon hississä tai odottelet vuoroasi ravintolan vessajonossa, huomaat edessä kyltin, jossa ilmoitetaan valvonnasta. Ja kyltin teksti kuuluu: "Sorria - eli HYMYILE. Sinua kuvataan." Usein kylttiä vielä koristaa smaili! Aika positiiivinen lähtöasetelma valvonnalle!

Myös poliisi on lisännyt valvontaa liikenteessä, missä kameroita on sekä nopeuksia että liikennevalojen noudattamista valvomassa. Tosin luulen, että liikennevalovalvonta on vaan hämäystä: voi sitä laskujen määrää, mihin Rio hukkuisi, jos punaisia päin ajavia sakotettaisiin! (Sehän on usein enemmän sääntö kuin poikkeus! Oltiin mm. kerran tulossa aikuisporukalla yöllä keskustasta taksilla, ja taksi ajoi läpi kaikista punaisista. Eikä se edes varoittanut torvea soittamalla - sen sijaan se soitti torvea aina kun se meni vihreistä läpi, vähän niin kuin varoituksena?!?! Ja me pidettiin kauhukahvoista kiinni - vauhti oli nimittäin aika hurja..)

No nopeusvalvonta tuottaa tulosta ainakin allekirjoittaneen kohdalla vähän liiankin hyvin... Täällä on nollatoleranssi, joten pienestäkin (höh!) ylinopeudesta välähtää valo, ja napsahtaa sakko. Sakkojen tulo kyllä kestää aikansa, kun ne kiertävät leasing-firman ja miehen työpaikan kautta. Mutta jotenkin kummasti ne lopulta aina löytävät perille! Ja kun kotona aikamme sakkoa tutkitaan, tullaan yleensä aina samaan johtopäätökseen - kuskina olen ollut minä eikä mies! Perussakko on 80 realia, mutta juuri tällä viikolla sain tietää, että jokainen uusi sakko saman kalenterivuoden aikana kerrotaan sakon järjestysnumerolla ja näin saadaan uusi summa!  ts. 7. sakko (ihan vaan esimerkinomaisesti ;) -> 7x80 eli 560 realia, kiitos! Vuosi 2007 alkaa pikkuhiljaa tuntua perheen kukkarossa... Tosin noi "ekstrasummat" on vielä laskuttamatta, ja pahin pelkoni onkin, että juuri kun olemme poistumasta maasta, nappaa Federal Policen äijä hihasta kiinni ja heiluttelee maksamattomia sakkoja nenän edessä! Jää nähtäväksi..

Sakkoihin menevään rahaan oli perheen nuorisollakin heti näsäviisas kommentti valmiina: "Näyttää vähän suhteelliselta, mistä rahanmenosta täällä ollaan huolissaan.." Oltiin nimittäin just käyty kiivasta keskustelua nuorten puhelinkuluista, ja päädytty siihen, että jos homma menee ihan överiksi, eli kiinteästä puhelimesta näkyy soittoja tiettyyn numeroon yli 20 realilla (!!), napsahtaa lasku nuorison itsensä maksettavaksi.. Mutta voiko äitin sakkotehtailua ja nuorison puhelinkuluja oikeestaan verrata?? Ja kuka ne kaikki loppujen lopuksi maksaa - perheen ainut palkansaaja tietysti..

Kävin pesettämässä auton tossa viereisellä bensa-asemalla, ja jäin pohdiskelemaan hintaa.. Tila-auton käsinpesu, perusteellinen sellainen, 6 realia eli 2,5 euroa!!! Eiks toi oo aika halpaa?? Kouluttamattomien ihmisten työ ei tässä maassa tosiaan maksa yhtään mitään, ainakaan Suomeen verrattuna. Tosin Suomessa kouluttamattomilla ihmisillä ei taida paljon työmahkujakaan olla.. Toisesta äärilaidasta pomppasi silmiini Suomen talomme öljypolttimen huoltoon liittyvä lasku, missä työn hinta taisi olla 42 euroa/tunti. Meidän remppamies (siis se pätevä, joka korjaa silikonilla tiilikattoa) maksaa 80 realia päivä eli 10 realia eli 4 euroa/tunti. Remppamiehen tuntihinta on siis Suomessa karkeasti ottaen 10-kertainen!

Rahasta kun puhutaan, niin pitää esiin nostaa viime viikon keskustelunaihe täällä eli uuden konserttitalon rakentamiskustannukset. Konserttitaloa rakennetaan tänne Barraan, ja sen piti olla valmis vuoden 2004 lopussa. No ei ihan vielä oo... Rakentamisen aikana talon kustannusarvio on noussut 8-kertaiseksi alkuperäisestä ja on nyt n. 440 miljoonaa realia eli 200 miljoonaa euroa. Lehdessä tietysti nostettiin esiin erilaisia vertailukohteita siitä, mitä ko. rahalla olisi myös voinut tehdä, kuten rakentaa 5 sairaalaa, ratkaista Barran alueen jätevesien puhdistuksen (jäteveden puhdistamon rakentaminen on keskeytynyt konserttitalon takia) tai rakentaa 6 uutta kerrostalocondoa!! Muistan hämärästi, että Hesassakin käydään polemiikkia konserttitalon rakentamisesta, mutta ei se taida ihan tällaisissa mittasuhteissa.. Eikä sitä kai oo aloitettu vielä??