Tuo edellinen kirjoitus meni niin Suomi-hehkutukseksi, että käännetäänpäs katseet ja ajatus toisin päin. Mitäs täällä Riossa on, mitä Suomessa kaivattiin/kaivattaisiin???

No tietysti SÄÄ. Ja sää. Ja sää. Ja ilmat. Ja aurinko. Kyllähän se myöntää täytyy, että kun näin talvellakin keskilämpötila on 23-25 ja aurinko paistaa, meri kuohuaa ja vuoret häämöttää tuolla toisessa suunnassa - onhan tää ihanaa :) Toisaalta keskustelunaiheita on vähemmän, kun ei tartte koko ajan pohtia että "milloinkohan se aurinko taas paistaa" tai että "eikö nää sateet lakkaa ollenkaan" tai "onpa ollut kylmää viime aikoina" tai "saa nähdä tuleeko sitä kunnon kesää ollenkaan"... Suomessa nimittäin juttua piisaa ko. aiheesta jatkuvasti ja kaikkien kanssa. Itse asiassa sääkeskustelu alkoi tuntua lomalla jo hieman absurdilta erityisesti kun meillekin todettiin jatkuvasti, että "ettehän te nyt oo oikein päässeet nauttimaan, kun ilmatkin on olleet tämmöiset"! Haloo - meillähän ilmoja kyllä piisaa, eikä ne Suomen sateet tai pieni viima haitanneet ollenkaan meidän Suomen nautintoja (ks. ed. blogi). Mutta suomalaisena ja suurimman osan elämääni Suomessa asuneena toki ymmärrän tuskan, jos lyhyt kesä ei vastaakaan odotuksiin auringosta ja lämmöstä, tai jos vastaavasti talvi ei tuokaan tullessaan lunta ja pakkasta. Kyllä se vaan harmittaa, ja paljon. Oikeestaan Suomi oliskin muuten aika täydellinen paikka, jos vuodenajat "käyttäytyis" aina kunnolla ja ohjekirjan mukaan, eli:

Kesä 3kk, aurinkoa ja +25, syksy 3 kk, värejä, syksyn satoa, aurinkoa, sateita silloin tällöin, kuulaita aamuja ja pimeitä iltoja, talvi 3kk, lumi kerrasta maahan ja sen jälkeen mukavan vaihtelevasti -2--12, ihania lumisateita ja muutamia paukkupakkasviikkoja, kevät 3kk, keväthankia ja -aurinkoa, lintujen laulua, pieni takatalvi pääsiäisen aikoihin ja sitten puihin silmut ja lehdet....

No niin, se säästä. Toinen merkittävä ero Rion ja Suomen välillä on ehdottomasti palvelukulttuuri! Voi elämä - minkä takia esim. myyjillä ja tarjoilijoilla on Suomessa pipo niin kovin kireellä?? Tietty töissä pitää noudattaa ohjeita, olla tehokas (no tää on kyllä hyväkin puoli) ja täsmällinen, hoitaa hommansa (ja vain ne) ja sit lähtee kotiin kun työaika päättyy...tai ehkä vähän ennen. Mutta voisi kai sitä joskus hieman joustaa tai ottaa vähän sitä poloista asiakastakin huomioon?? Täällä kun on tottunut siihen, että asiakasta palvellaan isolla P:llä, usein monen työntekijän voimin, oli kyse sitten tavallisesta marketista, ravintolasta tai vaikkapa vaatekaupasta. Jopa lentokentän taksijonossa naapuriautojenkin kuskit tulevat nostelemaan perheen laukkuja ja availemaan ovia. Suomessa sitä pidettäisiin varmaan toisen reviirille tunkeutumisena... eikä kaikki suomalaiset taksikuskit laukkuja nostele kovin innokkaasti edes siihen omaan autoonsa!

Vielä yksi tarina: Tapahtuipa Tampereen yöelämässä kesäfestivaalien aikaan. Neljän hengen seurue lopetteli iltaansa eräässä kosken varrella sijaitsevassa baarissa hyvinkin syvällisten keskustelujen merkeissä. Nautittuna kaikilla oli 4-5 sidua/olutta - kaikki olivat siis mukavalla päällä, mutta ei sen enempää. Varttia ennen ravintolan sulkemista neljä henkilökunnan jäsentä kokoontui seurueen pöydän läheisyyteen ilmoittaen, että olisi aika poistua. Juomat oli tietty kesken, ja keskustelu myös. Kun seurue ei heti alkanut poistua, portsari alkoi uhkailla ulosheittämisellä, koska hän voi kuulemma "heittää ulos sut ihan milloin vaan, jos arvelee että olet nauttinut liikaa". OK, ok. Ymmärretty, mutta silti ravintola on auki vielä vartin... Hieman keskustelu ylikuumeni, ja seurue poistui pikku hiljaa, kylläkin ennen sulkemisaikaa paikalta... jotta henkilökunta pääsi kotiin, koska heidän työaikansa loppui sulkemisaikaan!!! Hmmmm -Mikäs onkaan ravintoloiden perimmäinen tehtävä?? Täällä Riossa se ainakin se, että asiakkaita palvellaan niin kauan ja niin paljon ja niin ystävällisesti kuin mahdollisesti, ja vasta sen jälkeen mietitään henkilökunnan kotiinlähtöaikoja. Tosin täällähän ravintolat ovatkin auki, niin kauan kuin asiakkaita riittää - eikä niin kauan kuin laki sallii... 

No, toinen puoli tarinaa on toki se, että ko. seurueellekin teki ihan hyvää lähteä pikku hiljaa nukkumaan, eikä kyse ollut kuin vartista... Mutta työntekijöiden - ja erityisesti portsarin töykeys ja käsittämättömät kommentit nostivat tämän keski-ikäisen rouvan adrenaliinitasoa aika tehokkaasti! Portsarit pliiiis, opetelkaan käyttäytymään älkääkä kukkoilko!!