Viimeisen viikon aikana on Suomi saanut täällä Riossa positiivista mainetta, kun O Globo on otsikkotasolla kertonut Suomen sijoituksesta kahdessa vastajulkaistussa tilastossa. Ensin uutisoitiin jotain uutta tutkimusta, minkä mukaan Suomi on maailman paras paikka asua - monilla tekijöillä mitattuna. Brasilia on 40. Tänä aamuna julkaistiin tuoreet luvut maiden korruptioasteesta, ja taas kärjessä keikkui Suomi. Brasilia oli sijalla 72! Eikös siis ole ihan ymmärrettävää, että meilläkin on aina välillä vähän ikävä Suomeen??

Nytkin siellä olisi niin ihanat syksyn värit luonnossa - tosin taitaa siihen syksyyn liittyä jotain vähemmän ihanaakin eli sateet ja pimeys. Yksi tuttu kolumbialaisrouva + perhe muuttaa muuten just viikonloppuna Suomeen elämänsä ensimmäistä kertaa, ja olemme hieman yrittäneet varoitella mahdollisista syyskeleistä ja -pimeydestä. Mutta eihän sitä tietenkään ymmärrä ennen kuin itse on sen kaiken keskellä. Joka tapauksessa - lokakuu on ehkä maailman huonoin aika muuttaa eteläiseltä pallonpuoliskolta Suomeen ja vielä ensikertalaisena??

Täällä oli elo-syyskuussa kuivempaa kuin monina vuosina tähän aikaan, muistaakseni 40 sateetonta päivää putkeen. Välillä tosi kuumaakin ja itse kuivuus alkoi täällä, kuten Euroopassakin, aiheuttaa metsäpaloja ja vesipulaa. Viime päivinä tästä Rion yli onkin sitten purjehtinut useampia kylmiä rintamia, mutta ero Suomeen on, paitsi se että kylmällä tarkoitetaan +20 astetta, myös se että rintamat liikkuvat tosi nopeasti. Toisena päivänä saattaa olla pitkähihaisen ja sukkien tarvetta, seuraavana päivänä taas on tosi kosteaa ja kuumaa. Ehkä se on tuon meren ja mielettömien tuulten ansiota, ettei "kylmästä" tarvitse koskaan kärsiä montaa päivää peräkkäin.

Ai niin, tuo otsikon kiitoskortti-juttu.. Yks päivä sain postitse oikein kauniin kuoren, nimi ja kaikki vielä ihan oikein kirjoitettu!! Sisällä oli kiitoskortti lasten hammaslääkäriltä! No ei kuitenkaan sen takia, että olimme käyneet siellä ja maksaneet vielä laskummekin, vaan sen takia, että olimme ohjanneet sinne myös ystävävämme lapsineen asiakkaiksi! Kortissa oli oikein ystävän lapsen nimi ja kiitosteksti painettuna - aah, olin otettu. Ihana saada henkilökohtaista postia ;) Täällä muuten tosiaan aina kysytään, että mistä on saanut tiedon ko. lääkäristä tai hotellista tai ravintolasta eli kuka on suositellut. Itse asiassa jos tätä käytäntöä miettisi vähän pidemmälle: ensin kiitoskortti, seuraavasta asiakkaasta vähän alennusta, sitten vähän laajemmasta asiakashankinnasta vähän bonusta... Eikös tässä ole vähän samanlainen ajatus kuin varsinaisessa korruptiossa?? Pientä lahjontaa suuntaan tai toiseen, niin ihmiset pysyvät tyytyväisinä - jopa pienten lasten äidit...