Joku aika sitten luin Suomen uutisista, että perjantai-iltana klo 18 ja lauantaina klo 12 on pahimmat ruuhka-ajat automarketeissa eikä parkkipaikat tahdo riittää. Elämänrytmi on täällä hieman erilainen eli pahin ruuhka-aika ostosparatiiseissa on lauantai-iltana klo 18. Kaupat on auki klo 23:een, ja asiakkaita riittää. Sunnuntaisin kaupat aukeavat n. klo 15 ja ovat niin ikään auki 23:een. Ja erityisesti ostoskeskukset vetävät tuolloin(kin) valtavasti asiakkaita. Kerran erehdyimme menemään vaateostoksille lauantai-iltana, mutta jopa meidän shoppailua rakastavat teinimme suostuivat kääntymään takaisin, kun jono sovituskoppeihin (joita on suuremmissa myymälöissä ainakin 50) oli kymmeniä metrejä, ja jono kassalle samoin. Sitten kun yhtälöön lisätään vielä käsittämättömän perusteellinen (lue: hidas) ja samaan aikaa epälooginen palvelu kassalla - hermot on kovilla. Olen yrittänyt bongailla reipasotteisen kassatyöntekijän prototyyppiä (siis jotta osaisi valita oikean jonon), ja tällä hetkellä kärjessä ovat nuoret mieshenkilöt. Parikymppisen naisen kassalle ei kannata mennä, sille ne yleensä töhöttää jotain, ja vanhemmat työntekijät taas osaavat kertakaikkiaan ottaa työnsä rau-hal-li-ses-ti..

Kuten siis arvata saattaa, olemme siirtyneet lauantaiaamushoppailijoiksi eli kymmeneltä kun kaupat avataan, siellä ei ole ketään muita (brassit eivät ole vielä edes heränneet). Sen sijaan henkilökuntamiehitys on sama kuin iltakuudelta, eli kun astut sisään esim. tavalliseen vaatekauppaan, sinua tuijottaa vähintään 10 silmäparia valmiina palvelemaan. Hieman häiritsevää jos ajatus on vaan poiketa katselemaan, mutta erittäin toimivaa, kun tiedät mitä haluat ja menet ostomielellä. Kyllä kiikutetaan erilaisia farkkuja sovituskoppiin sellaista vauhtia että... ja vielä etsitään housuihin sopivia paitoja, vaikkei tarvetta olisikaan!

Käsittämättömistä henkilökuntamitoituksista paras esimerkki on viime perjantailta, kun muksut menivät isänsä kanssa ostoskeskuksen "jenkkiravintolaan" syömään. Kello oli 18, eikä koko ravintolassa ollut ketään muita (täälläkin illallistetaan yleensä vasta yhdeksän jälkeen) asiakkaita - lapset päättivät laskea henkilökunnan määrän: heitä oli 35!!! Palvelu oli kuulemma suht nopeata; sillä hetkellä kun laskit haarukan ja lautanen oli melkein tyhjä, sitä jo kiikutettiin pois. Joskus muuten pihiä suomalaista oikein ärsyttää esim. juomien kanssa, kun lasin pohjalla vielä olisi tilkka jotain - mutta seuraavassa hetkessä huomaat ettei lasia enää olekaan ):

Pitääkin muuten alkaa pitää tilastoa noista henkilökuntamääristä.. Seuraava kohde on kampaaja, missä käyn, sillä sielläkin keskellä arkipäivää henkilökunta törmäilee toisiinsa. Eikä mulle edes ole selvinnyt, mitä ne kaikki siellä tekevät. Tietty manikyyrejä ja pedikyyrejä ja muuta, mitä paikalliseen kampaamoon kuuluu. Ehkäpä kirjoittelen siitä yhden stoorin, kun käyn ensin verestämässä muistikuvaa.