Rio itkee taivaan täydeltä näinä päivinä, kun sambajuhlat ovat kiivaimmillaan, kaupunki täynnä turisteja ja vettä sataa! Harvinaista kesäsäätä on ollut nyt tarjolla jo useamman viikon, eikä loppua näy. Kovat sadekuurot yöaikaan ovat tyypillisiä näin kesällä, mutta ei suinkaan jatkuva sade ja lämpötilan pysyminen alle 25 asteessa. Näin suomalaisena nämäkin säät kai osaa ottaa vaan säänä, mutta aurinkoa, sambaa ja rantaelämää palvovat cariocat ovat todellakin maansa myyneitä. Koululaisten kesälomat loppuvat tämän viikon jälkeen ja näyttää siltä, että kuuma aurinko palaa taivaalle vasta lasten palattua koulujen penkeille.

Valtavat sateet aiheuttivat läheisessä Itaipavan kylässä myös todellisen katastrofin, jota mekin jouduimme viime sunnuntaina todistamaan. Olimme nimittäin vuokranneet muutamaksi päiväksi ystävien talon vuorilta, ajatuksena paeta sambaa ja naapureiden bileitä ja viettää muutama päivä mahtavissa vuoristomaisemissa. Matkamme kuitenkin keskeytyi, kun viimeinen tienpätkä oli suljettu edellisöisten rankkasateiden vuoksi. Mehän emme tietenkään ensimmäistä tiesulkua uskoneet (kuten ei kovin moni muukaan), vaan ajelimme seuraavaan kylään, missä ymmärsimme osittain mistä oli kyse. Mutaa oli joka puolella, kylän läpi virtaava joki tulvi, rikkinäisiä huonekaluja ja yltä päältä kurassa kulkevia ihmisiä oli tien varsilla. Pian olikin pakko kääntyä takaisin päin ja uskoa, että lomamatkamme loppui siihen. Lopullisen tuhon suuruuden ymmärsimme vasta seuraavana aamuna päivän lehteä lukiessa: katastrofissa oli kuollut 9 ihmistä heidän jäätyä mutavyöryjen tai tulvivan joen alle ja toista tuhatta oli menettänyt vuoren rinteellä sijaiisevan kotinsa! Lehden mukaan joen pinta oli noussut kahden tunnin aikana viisi metriä ja vettä oli satanut puolessa tunnissa 135mm!! Uskomatonta ja järkyttävää. Meidän lomareissumme peruuntuminen oli siis loppujen lopuksi hyvinkin pieni harmi kaiken tuon rinnalla. Ja toisaalta - oli onni ettemme aloittaneet lomaamme jo lauantaina, mikä tarkoittaisi siis sitä, että olisimme edelleen motissa jossain vuorilla..

Lomaohjelmaa on siis yritetty kehitellä ihan kotinurkilla, ja leppoisastihan tämä menee näinkin. Lauantaina kävimme katsomassa pitkästä aikaa futista Maracanalla, ja meno oli mieletöntä - ja pelikin hyvä. Jopa meidän nuoret, joille jalkapallo ei ole mikään ykkösjuttu, olivat täysillä menossa mukana. Oli kuulemma jotenkin erilaista kuin se yksi ja ainut futispeli, jossa olivat aiemmin olleet - Tampereen Unitedin peli Tammelan stadionilla muutama vuosi sitten.... Sambaa menemme seuraamaan ensi viikonloppuna, kun kuusi parasta samba-koulua esiintyy vielä kerran ns. voittajien paraatissa. Luultavasti tunnelma on hieman rauhallisempi kuin varsinaisina "sambaöinä" - ja olivathan nuo liputkin vähän inhmillisemmän hintaisia!